Blogi

Yksinkertaistettuja totuuksia

Anna Pylkkänen 19.04.2013 2 Kommenttia

Yhdysvalloissa tutkittiin taannoin television roolia vanhuuskuvan ja ikästereotypioiden rakentajana. Tutkimuksista kävi ilmi, että huomattavan paljon televisiota katsovien henkilöiden käsitys ikääntyneistä oli varsin vinoutunut. He uskoivat kaikkien ikääntyneiden olevan suvaitsemattomia, tehottomia sekä fyysisesti ja taloudellisesti huonossa kunnossa. Kuin pisteenä i:n päälle he olivat vakuuttuneita siitä, ettei ikääntyneillä ole seksielämää. Tietenkään. Mikä hupsu ajatus ylipäätään!

Vaikka nämä tutkimustulokset tulevat Yhdysvalloista, en usko, että suomalaiset tulokset olisivat kovin erilaisia. Vanheneva väestömme näkyy medioissa pääasiassa katastrofiuutisten kautta: vaihtamattomina vaippavuorina ja loputtomana kädenvääntönä siitä, kuinka monta uupunutta hoitajaa tarvitaan vanhusta kohti. Mediat eivät tietenkään voi jättää edellä mainittuja asioita uutisoimatta, mutta niiden rinnalle kaivattaisiin kipeästi myös muunlaista viestintää vanhuudesta.


Mietitäänpä hetki yhteiskuntamme normia: keski-ikäisiä. Vaikka keski-ikäisissä on huomattavan paljon alkoholisteja, emme kuvittele jokaisen keski-ikäisen kärsivän alkoholiongelmasta. Mutta jos tämä ikäryhmä näyttäytyisikin eri medioissa ainoastaan alkoholiongelmiensa kautta, meille syntyisi ennen pitkää yksipuolinen, alkoholismin värittämä kuva keski-iästä. Riittävästi toistettuna tämä käsitys ohjaisi lopulta ajatteluamme, valintojamme ja toimintaamme suhteessa kyseiseen ikävaiheeseen ja ikäryhmään. Työpaikoille ei haluttaisi enää keski-ikäisiä työntekijöitä heidän oletetun alkoholiongelmansa vuoksi eikä keski-ikäisille suunnattujen tuotteiden ja palveluiden tuotekehitykseenkään panostettaisi, koska alkoholistit käyttävät rahansa etupäässä viinaan tai parhaimmillaankin katkaisuhoitoihin. Nuorille keski-ikä merkitsisi väistämätöntä kauhukuvaa ja pitkittynyttä painajaista ennen lopullista menehtymistä maksakirroosiin tai puukkotappeluun pubissa. Keski-ikäiset itse tuntisivat olemassaolostaan eriasteista häpeää – kuuluisivathan he ikäryhmään, joka alkoholiongelmallaan  aiheuttaa yhteiskunnalle massiiviset kustannukset.

On sanomattakin selvää, että tällainen yksinkertaistava suhtautumistapa keski-ikään johtaisi sekä inhimilliseen kärsimykseen että kansantaloudelliseen katastrofiin. Tästä huolimatta teemme samaa koko ajan ikääntymiseen ja vanhuuteen liittyen.


Tavallamme viestiä, kertoa tai jättää kertomatta tarinoita, me muovaamme maailmaamme ja käsityksiämme siitä. Nyt on aika herätä siihen, millaista tarinaa me kerromme ikääntymisestä, vanhuudesta ja vanhustyöstä. Eikä vastuu tästä rajoitu ainoastaan medioihin, vaan se koskee meitä kaikkia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että positiivisilla ikästereotypioilla varustetut ihmiset elävät keskimäärin seitsemän vuotta pidempään ja huomattavasti terveempinä kuin henkilöt, joiden ajattelua ohjaavat negatiiviset uskomukset ikääntymisestä. Ei yhtään hullumpi syy vanhuuden viestinnän muuttamiseksi! Kansantaloudellisen katastrofin estämisen lisäksi.

 

Anna Pylkkänen
Proud Age -koordinaattori
työyhteisövalmentaja

Powered by Web Agency


Kommentit

Minna Pietilä 19.04.2013 · Edit Vastaa

Median rooli todellisuuden jäsentäjänä on tosiaan koko ajan suurempi; myös esim. nuoret esiintyvät uutisissa useimmiten jonkinlaisissa ongelmayhteyksissä. Bad news is good news. Mutta onneksi meillä on yhä enemmän mahdollisuuksia esim. somen kautta viestiä myös muunlaisista todellisuuksista. Silti toiseenkaan äärilaitaan - yksiulotteiseen positiivisuuteen - ei pidä sortua. Kultainen keskitie...

Maarit Oinonen 19.04.2013 · Edit Vastaa

Haluan esimerkkinä hyvästä vanhuudesta kertoa vanhemmistani: molemmat ovat 87-vuotiaita, molemmilla on joitain sairauksia ja selätetty syöpä, kuulo- ja näköhaittaa jossain määrin. He asuvat kahdestaan ja tulevat täysin toimeen ilman apua, virkeitä ja osallistuvia ihmisiä: isä pyöräilee joka kesä noin 1000 km ja käy omalla veneellä kalassa suotuisilla säillä kesäisin ja äitini taas käyttää verkkopankkia, sähköpostia ja lukee vieraskielisiä lehtiä netistä. Ja kumpikin ihmettelee, mistä kaupasta löytäisivät vaatteita itselleen, ne kun ovat pääasiassa nuorisovaatteita täynnä. Liikkumista hankaloittaa se, että bussivuorot ovat käyneet niin harvaksi, että hautausmaalle haudoillekaan ei enää viikonloppuina pääse. Tällaisia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon ja haluan sillä sanoa, että normaaleja palveluja he tarvitsevat, vanhat ihmiset. Yhteiskunnan suunnittelu pelkän autolla ajavan nuorehkon mieshenkilön tarpeiden mukaan ei ole kaikille toimivaa - ei lapsille, nuorille, lapsiperheille eikä vanhuksille - jos tuota vanhus sanaa nyt edes tarvitsee käyttää. Ylläoleva blogikirjoitus osuu hyvin asian ytimeen ja tästä voi johtaa ajatuksen, että yhteisiä asioitamme saatetaan hoitaa vain sillä tavalla, miltä ne näyttävät mediasta katsottuna!

Jätä kommenttisi

Guest 21.10.2017